"Hm!" tuo kauhea luutnantti lausui epäluuloisin ilmein, "minä epäilen sitä. Te olette liian lähellä Montevideoa, ollaksenne todella rosasilaisia."
On huomattava, että kaikista argentinalaisista maakunnista vain yksi kaupunki oli kyllin sankarillinen vastustaakseen hurjan diktaattorin verenhimoista hirmuvaltaa. Tämä kaupunki, jonka uskollisuus vapauden jaloa asiaa kohtaan on tehnyt sen kuuluisaksi, niin hyvin uudessa kuin vanhassakin maailmassa, oli Montevideo. Päättäneenä tarpeen tullen kaatua kannattamansa pyhän asian puolesta kaupunki kesti sankarillisesti yhdeksän vuotta Rosas'in joukkojen piiritystä, joiden turhat yritykset aina murtuivat sen muurien juurella.
"Señor luutnantti", isäntä uudisti erittäin kursailevasti, "ne henkilöt, joita täällä tapaa, ovat kaikki ajomiehiä, jotka vain kulkevat ohi eivätkä suinkaan puutu politiikkaan."
Tämä huomautus, niin viekkaaksi kuin isäntä sitä luulikin, ei kuitenkaan tehnyt toivottua vaikutusta upseeriin.
"Kunniani kautta!" hän sanoi kopealla äänellä, "saammehan nähdä, ja voi sitä, jonka huomaan kavaltajaksi! Luco", hän jatkoi kääntyen korpraalinsa puoleen, "ota muutamia miehiä mukaasi ja herätä nuo elukat sekä tuo ne samalla tänne; jos jotkut nukkuvat liian sikeästi, niin älä pelkää kutittaa heitä sapelin kärjellä, se piristää heitä ja yllyttää nopeammin tottelemaan."
Korpraali hymyili viekkaasti ja meni heti ulos panemaan toimeen saamaansa määräystä.
Sittenkuin luutnantti oli isännälle tehnyt vielä muutamia vähäpätöisempiä kysymyksiä, hän päätti viimein asettua salin ympäri kulkevalle parvekkeelle, ja kärsivällisesti odottaessaan alipäällikkönsä paluuta hän alkoi nautiskella niitä juomatavaroita ja muita virvokkeita, joita talon isäntä oli rientänyt asettamaan esille kiroillen hiljaa sitä, että oli pakotettu ilmaiseksi sammuttamaan niin suuren joukon janon, sillä hän tiesi varsin hyvin, että vaikka nämä punaiset nauttivatkin runsaasti, niin hän ei saisi nähdä vilaustakaan heidän rahoistaan, saisipa olla vielä iloinen päästessään niin vähällä. Sotamiehet olivat, viittä tai kuutta lukuunottamatta, jotka olivat jääneet ulos vartioimaan hevosia, asettuneet päällikkönsä viereen ja seuranneet hänen esimerkkiään, juoden kuin sienet.
Korpraalin tehtävä oli paljon helpompi kuin hän ehkä luulikaan, sillä ajomiesraukat olivat kuulleet päällikön jyrkän määräyksen. Huomatessaan, että kaikki vastarinta ei olisi ainoastaan hyödytöntä, vaan päinvastoin pahentaisi heidän asemaansa, he päättivät alistua ja totella upseerin omavaltaista kehoitusta, jonka vuoksi he kiireesti palasivat saliin, salaten tuntemansa pelon väkinäiseen hymyilyyn niin hyvin kuin taisivat.
"Oh hoh!" luutnantti huudahti veitikkamaisen näköisenä, "tiesinhän minä, että tässä tapahtui joku väärinkäsitys, vai miten, hyvät miehet?"
Miehet pyysivät nöyrän vakuuttavasti anteeksi, upseerin kuunnellessa mitä välinpitämättömimmin ilmein, samalla kun hän pienin kulauksin tyhjensi tavattoman suurta pikaria, joka oli täpösen täynnä refino de Catalunaa, maailman väkevintä paloviinaa.