Varminta oli alistua. He olivat tiikerikissan käpälissä, ja tämä saattoi minä hetkenä tahansa raapaista heitä, jos häntä halutti.
Salin keskelle tehtiin tilaa, jonka jälkeen miehet ja naiset asettuivat paikoilleen, katse upseeriin suunnattuna, alkaakseen tanssin ensin merkin saatuaan.
Merkkiä ei tarvittukaan vartoa. Heti kun luutnantti näki uhriensa olevan valmiita, hotkaisi hän aina siemauksen viinaa, jonka tehtyään hän tarttuen kitaraan alkoi näppäillä sitä kätensä selkäpuolella ja rupesi väräjävällä äänellä laulamaan Argentinassa hyvin tunnettua zambacuecaa, joka alkaa seuraavilla ihanilla säkeillä:
Para que vas y vienes
Vienes y vas,
Si otros con andar menos,
Consiguen mas.
[Merkitsee suunnilleen: Miksi menet ja tulet, tulet ja menet, jos muut käymällä vähemmän saavat enemmän aikaan.]
Täydellä syyllä on väitetty, että espanjalaiset ovat hullaantuneita tanssiin, mutta tässä, kuten monessa muussakin, amerikkalaiset ovat jättäneet heidät kauaksi jälkeensä; he ovat kehittäneet tämän intohimon niin pitkälle, että se heillä lähenee hulluuden rajaa. Nyt kuvailemamme tapaus todistaa tämän väitteen todenperäisyyden.
Nuo miehet, jotka vain niin sanoaksemme puukko kurkulla ja tavattoman pelon vallassa olivat suostuneet tanssimaan, nuo miehet olivat vain muutamia minuutteja kuulleet korvissaan kaikuvan kitaran kirkuvat soinnut ja tahtia osoittavan laulun, kun he heti unohtivat koko asemansa vaikeuden ja ainoastaan ajattelivat hurjalla raivolla antautua mielihuvitukseensa.
Ne, jotka ensi hetkenä olivat pysyneet syrjässä, tuntemansa levottomuuden takia, joutuivat piankin tanssivien hyppäysten lumoihin ja seurasivat virran mukana, hyppien toisten tavoin, ulvoen ja polkien jalkojaan kuten nämäkin.
Muutamien minuuttien kuluttua olikin kaikki pakko kadonnut, melu oli käynyt yhtä huumaavaksi ja rähinä yhtä suureksi kuin punaisten tullessa.
Korpraali oli sillävälin tarkkaan suorittanut esimieheltään saamansa määräyksen, mutta, kuten jo on huomautettu, ajomiehet, jotka sattumoisin olivat pysähtyneet majan edustalle, olivat tehneet hänen tehtävänsä helpoksi palaamalla vapaaehtoisesti saliin. Tuo arvoisa aliupseeri oli kuitenkin, nähtävästi tahtoen hyvin täyttää velvollisuutensa, seurassaan puoli tusinaa sotamiehiä kuljeskellut leiripaikan ristiin rastiin, pistellen sapelinsa kärjellä tavarapakkojen väliin, silmäillyt vankkureihin, sanalla sanoen nuuskinut kaikkialta vanhan, nokkelan vainukoiran tavoin, jota ei voida johtaa harhaan.