Kun hän erittäin tarkoin tutkittuaan kuitenkin oli tullut vakuutetuksi siitä, että kaikki hänen etsimänsä niinmuodoin olivat palanneet majaan, aikoi hän tehdä samoin. Mutta koska sisältä kuuluva melu osoitti, että kaikki kävi hyvin, ainakin sillä erää, hän muutti mieltään ja laski jonkun tekosyyn nojalla sotamiehensä menemään, jota tilaisuutta nämä käyttivät heti hyväkseen, saadakseen ottaa osaa iloon. Itse hän jäi ulos. Heti kun korpraali oli yksikseen, hänen käytöksensä muuttui nopeasti. Tultuaan vakuutetuksi siitä, ettei kukaan sivullinen tarkannut hänen liikkeitään, hän pyöräytti sormiensa välissä savukkeen, sytytti sen ja kävellen edestakaisin, välinpitämättömän näköisenä kuin raitista ilmaa nauttimassa oleva kuljeksija, hän poistui vähitellen sisäänkäytävän edustalta, jossa hän tähän asti oli ollut.
Noin kymmenen minuutin kuluttua tästä tempusta, joka oli kuin vastatuuleen satamasta pyrkivän laivan manööveri, hän pääsi ajomiesten leiripaikan taakse ja tarpeeksi etäälle rakennuksesta, niin ettei häntä vallitsevan pimeyden vuoksi millään tavoin voitu huomata lyhyenkään matkan päästä. Nyt hän pysähtyi ja silmäili tarkkaan ja tutkivasti ympärilleen, heittäen palavan savukkeensa ilmaan.
Tuo kevyt olkisavuke teki loistavan kaaren ilmassa, pudoten sitten maahan, jossa korpraali sen sammutti panemalla jalkansa sen päälle.
Samassa välähti tuliviiru pimeässä lähellä sotilasta.
"Hyvä!" hän murisi itsekseen, "nyt on oltava varuillaan."
Hän tarkasti ympäristöä vielä kerran, jonka tehtyään hän ympärillään vallitsevan pimeyden rauhoittamana alkoi päättävästi hyräillä puoliääneen seuraavaa kolmea säettä eräästä pampaksella hyvin tunnetusta laulusta:
O, Libertad preciosa!
No comparada al oro
Ni al bien mayor de la espaciosa tierra!
[Oi kallis vapaus! Sinua ei voi verrata kultaan eikä suurimpaan maan avaruudessa.]
Samassa heikko ääni, kuin tuulen henkäys, jatkoi laulaen seuraavat pari säettä:
Mas rica y mas gozosa
Que el mas precioso tesoro…