Surullinen hymyily väreili nuoren miehen huulilla.
"Niin", hän vastasi, "minä olen usein lapsuudessani, vieläpä täysi-ikäisenäkin kuullut sen kerrottavan. Minun isäni oli tuo korpraali Luco, jonka olette nähnyt olleen niin uskollisen Ribeyran perheelle. Minun äiti raukkani oli don Gusmanin pojan imettäjä; tämä poika oli minun rintaveljeni, sillä me olimme syntyneet melkein samaan aikaan, ja minun äitini, joka oli kasvatettu perheessä, oli tahtonut imettää meitä molempia, väittäen, että kun minä imin samaa maitoa kuin minun nuori herranikin, tulisin häntä kohtaan uskollisemmaksi. Jumala on, ikävä kyllä, päättänyt toisin, hän on nyt kuollut."
"Kuka tietää?" don Fernando sanoi hellän osanottavasti, "kenties hän jonakin päivänä palaa."
"Ah, emme voi enää toivoa sitä. Yli kaksikymmentä vuotta on jo kulunut tuosta kauheasta onnettomuudesta eikä milloinkaan, innokkaimmista etsiskelyistä huolimatta, ole pieninkään valonpilkahdus nostanut sen salaperäisen verhon reunaa, joka peittää lapsiraukan kohtaloa."
"Kuinka tuon äitiraukan onkaan täytynyt kärsiä!"
"Hän tuli mielipuoleksi. Mutta aurinko vajoaa nopeasti taivaan rantaan, vajaan kahden tunnin kuluttua se on kadonnut ja tulee täysi yö. Sallikaa minun lopettaa tämä kertomukseni, mainitsemalla mitä tapahtui don Gusmanin vangitsemisen jälkeen."
"Puhukaa, ystäväni, minä odotan saadakseni kuulla tämän kertomuksen lopun."
Don Estevan kokosi hetken ajatuksiaan ja jatkoi sitten:
Don Gusman vastasi hymyilemällä ylenkatseellisesti eversti Pedrosan puhutteluun. Hän otti vaimonsa syliinsä, nousi ja valmistautui seuraamaan vihollistaan. Huolimatta vihastaan don Gusmania kohtaan don Bernardo oli maailmanmies. Hänen vainoamaansa kohdannut onnettomuus liikutti häntä, hänen sydämensä tunsi sääliä, ja hän veikin vankinsa Buenos Ayresiin mitä säästävimmin ja noudattaen kaikkea mahdollista hienotuntoisuutta tässä kauheassa asemassa.
Diktaattori oli raivoissaan käskyläistensä surmaamisesta. Iloissaan siitä, että oli vihdoinkin saanut otollisen syyn vapautuakseen miehestä, jota hän tähän asti oli pelännyt, uskaltamatta hyökätä hänen kimppuunsa hänen nauttimansa suuren suosion ja sen tavattoman vaikutusvallan takia, joka hänellä oli maan korkeammissa piireissä, Rosas päätti rangaista häntä kauheasti, varoitukseksi muille.