Estevan Diaz ja hänen äitinsä olivat siis, omistajan itsensä jälkeen, tärkeimmät henkilöt haciendassa, jossa he sekä asemansa että myöskin kaikkien kunnioittaman luonteensa takia nauttivat suurta kunnioitusta.
Meksikolaisilla hacienderoilla on tapana maatilojensa äärettömän laajuuden vuoksi visseinä vuodenaikoina tehdä kiertomatkoja kaikkiin kartanoihinsa luomaan niiden hoitoon isännänsilmäyksensä, mikä Etelä-Amerikassa tavaksi tulleen puheenparren mukaan saa viljat kypsymään ja elukat lihoomaan. Don Pedro ei koskaan jättänyt tekemättä näitä vuotuisia matkoja, joita alemmat päällysmiehet ja peonit eri kartanoissa kärsimättömästi odottivat, näille henkilöille kun isännän tilapäinen käynti toi ainakin vähän helpotusta heidän kurjaan oloonsa.
Meksikossa, jossa orjuus periaatteessa poistettiin itsenäisyysjulistuksen tapahduttua, se vallitsi kuitenkin, joskaan ei de jure [lain mukaan] niin kuitenkin de facto [todellisuudessa] koko liittovaltion alueella.
Kas tässä, kuinka ovelalla tavalla rikkaat maanomistajat olivat kiertäneet lain:
Jokainen hacienda tarvitsee luonnollisesti suuren joukon henkilöitä, joita käytetään peoni-vaqueroina, tigreroina j.n.e. Kaikki nämä ihmiset ovat "indianos mansos" eli sivistyneitä intiaaneja, toisin sanoen, he ovat kastettuja ja noudattavat niin hyvin kuin osaavat uskonnollisia menoja, joita he eivät vaivaudu ymmärtämään ja joihin he sullovat mitä mahdottomimpia ja naurettavimpia tapoja vanhasta uskostaan.
Köyhyydestä tylsistyneinä peonit pestautuvat jollekin hacienderolle kohtuuttoman halvasta hinnasta, voidakseen tyydyttää molempia päävikojansa, pelaamista ja juopottelua; mutta kun intiaanit ovat vähimmän harkitsevia ihmisiä maailmassa, tapahtuu, ettei heidän vaatimaton päiväpalkkansa riitä heidän ravintoonsa ja vaatteisiinsa, ja että he joka päivä ovat kuolemassa nälkään, jollei heidän onnistu hankkia itselleen mitä he tarvitsevat elämän välttämättömimpiin tarpeisiin.
Rikkaat tilanomistajat tahtovat juuri saada heidät siihen tilaan.
Jokaisessa haciendassa on maatilan majordomolla ja capatazilla isännän määräyksen mukaan täyteläisiä vaate-, ase-, talouskalu- y.m. varastoja, joista he antavat peoneille etukäteen heidän työstänsä niitä tavaroita, joita nämä tarvitsevat. Hyvin ymmärrettävästi näistä tavaroista maksetaan kymmenen kertaa korkeampi hinta kuin niiden arvo on.
Tästä hyvin yksinkertaisesta järjestelystä on tuloksena ei ainoastaan, etteivät nälkiintyneet peoniraukat koskaan saa nostaa pienintäkään murto-osaa kohtuuttoman alhaisesta palkastaan, joka heille on luvattu, vaan he ovat myöskin alituisesti työnantajiensa vallassa, ollen heille muutaman kuukauden kuluttua aavistamattaan velkaa suunnattomia summia, joita he eivät koskaan kykene maksamaan. Ja kun laki on siinä suhteessa järkähtämätön, täytyy peonien pysyä työnantajiensa palveluksessa, kunnes he työllään kykenevät täydellisesti maksamaan velkansa hänelle. Onnettomuudekseen heidän tarpeensa ovat aina yhtä pakottavia, heidän asemansa aina yhtä kireä, velka kasvaa hirvittävästi, sen sijaan että se vähenisi, ja alituisissa vaivoissa eläen kuolevat peonit maksukyvyttöminä. He ovat, toisin sanoen, eläneet aina kuin orjat, irroittamattomasti kiinnitettyinä turpeeseen, viimeiseen hengenvetoonsa asti niiden henkilöiden säälimättä köyhdyttäminä, joiden rikkaus on kasvanut kymmenkertaiseksi heidän hiellään ja vaivallaan.
Doña Hermosa, hyväsydäminen, kuten nuoret tytöt tavallisesti, kun he ovat kasvatetut perhe-elämän suojelevan siiven alla, seurasi tavallisesti isäänsä tämän vuotuisella kiertomatkalla, onnellisena voidessaan köyhien peonien joukkoon jättää hyväntekeväisyytensä loistavia jälkiä.