Muutamia harvoja punaihoisia, hajaantuneina sinne tänne kummulla, asestettuina ja maalattuina taisteluasuun, käveli edestakaisin välinpitämättömän näköisenä, näyttämättä huomaavan vieraiden läsnäoloa.
"Olen pitänyt parempana asettaa aamiaisen tänne", Tiikerikissa sanoi, "jotta voitte nauttia ihanasta näköalasta."
Don Pedro kiitti häntä, ja ukon uudistetusta kehoituksesta hän asettui tyttärensä ja don Lucianon kanssa mättään viereen.
Peonit söivät erikseen.
Ateria oli kehno.
Siihen kuului punaisia frijoleja [jonkunlaisia papuja] ryytipippurin kanssa, tasajoa [kuivaa, savustettua tai suolattua lihaa], muutamia paloja metsänriistaa tortillas de mais'in [maissikaakkuja] kanssa, mikä kaikki huuhdottiin alas smilaxvedellä ja pulquella [puualoen mehusta valmistettua juovutusjuomaa].
Se oli oikea metsästäjäateria.
"Syökää ja juokaa", Tiikerikissa sanoi, "sillä teillä on jotenkin pitkä matka edessänne."
"Ettekö kunnioita meitä ottamalla osaa ateriaan, jonka niin kohteliaasti tarjoatte meille?" don Pedro kysyi, kun hän näki, että ukko jäi seisomaan.
"Suonette anteeksi, caballero", Tiikerikissa vastasi kohteliaasti, mutta järkähtämättömästi, "olen syönyt suurusta jo kauan sitten."