MATKA.
Jonkun hetken kuluttua matkustajat näkivät todellakin jotenkin lukuisan ratsastajajoukon tulevan esiin metsästä.
Kivisydän ratsasti tämän joukon edessä, ja don Pedro näki suureksi mielihyväkseen, että häneltä niin rohkeasti ryöstetyt hevoset ja kuormamuulit tulivat ratsuosaston jäljessä.
"Ahaa!" hän sanoi, "luulen että rosvot ovat olleet pakotetut jättämään saaliinsa."
"Siltä näyttää", ukko vastasi melkein huomaamattomasti hymyillen.
Metsästäjä oli sillä välin pysähdyttänyt joukon teocalin alapuolelle, itse hän oli astunut alas hevosen selästä ja lähti matkustajia kohti, joiden luo hän pian saapui.
"Kuten näen, on retkenne onnistunut", Tiikerikissa sanoi ivallisesti.
"Kyllä", vastasi metsästäjä jyrkästi, kääntäen hevosensa poispäin.
"Olen sen johdosta onnellinen", sanoi ukko kääntyen don Pedroon, "näin ollen voitte matkustaa kotiin omilla hevosillanne ja kadottamatta mitään tavaroistanne."
"En todellakaan tiedä, kuinka voisin osoittaa kiitollisuuttani kaikesta hyväntahtoisuudestanne", don Pedro sanoi liikutetulla äänellä.