"Ei", nuori tyttö sanoi päättävästi, "minä en tarvitse ketään. Sen miehen, jonka jättäisitte luokseni, tarvitsette paremmin itse. Antakaa minulle pistooli, jotta voin puolustaa itseäni siinä tuskin luultavassa tapauksessa, että kimppuuni hyökättäisiin, ja lähtekää menemään."
"Kuitenkin, señorita", nuori mies väitti…
"Minä tahdon niin", tyttö sanoi ratkaisevasti, "menkää ja Jumala olkoon kanssanne."
Haciendero painoi kouristuksen tapaisesti tytärtään rintaansa vasten.
"Rohkeutta, isäni!" tytär sanoi syleillen häntä, "kaikki käy kyllä hyvin."
Hän otti isältään pistoolin ja poistui nopeasti, viitaten kädellään jäähyväisiksi.
Metsästäjä kehoitti vielä kerta tovereitaan varovaisuuteen, ja pieni joukko tunkeutui hänen jäljessään metsään.
Kuljettuaan peräkanaa noin neljännestunnin, he huomasivat apachien tulien loistavan lähellä.
Metsästäjän annettua merkin meksikolaiset heittäytyivät maahan ja alkoivat ryömiä hiljaa ja erittäin varovasti tuuma tuumalta, jännittyneen tarkasti, valmiina ampumaan huomatessaan vihollistensa tekevän vähimmänkin epäiltävän liikkeen.
Mutta mitään liikettä ei huomattu. Apachit nukkuivat, suurimmaksi osaksi, kuten helposti saattoi arvata, vahvasti päihdyksissä, väkijuomien liiallisen nauttimisen johdosta.