Heti kun miekka oli pudonnut hänen lamautuneesta kädestään ja hän oli kaatunut toverinsa viereen, heittäytyivät hänen päälleen yht'aikaa ne naamioidut miehet, jotka tähän asti vain epäröiden olivat lähestyneet häntä, siinä määrässä he kunnioittivat hänen hienoa miekkaansa. Ja että heillä olikin syytä tähän kunnioitukseen, sitä osoittivat neljän rosvon ruumiit, jotka puhkaistuin rinnoin makasivat pitkänään maassa.
Don Fernando Carril oli kaatunut selälleen; eikä hänessä näkynyt elon merkkiäkään. Hänen kauniilla, jalomuotoisilla kasvoillaan lepäsi kuolon kalpeus. Puoleksi avonaisten huulten välistä näkyivät tiukasti yhteenpurrut hampaat. Veri valui virtanaan monesta haavasta, ja hänen kouristuksen tapaisesti suljettu kätensä piti vielä kiinni aseesta, jolla hän oli niin kauan taistellut murhaajiaan vastaan.
"Capito!" sanoi muuan heistä, katsellen häntä tarkkaavasti, "kas siinä mies, joka on hyvin huonossa tilassa. Mitähän mestari sanoo?"
"Mitä tahdotte hänen sanomaan, señor Carlocho?" vastasi toinen. "Hän puolustautui kuin jalopeura. Oma syynsä! Hänen olisi pitänyt olla siivolla, niin ei mitään tällaista olisi hänelle tapahtunut. Nähkääs, me olemme menettäneet neljä miestä."
"Se oli oikein noille lurjuksille! Olisin suonut, että hän olisi surmannut kuusi, kun hän itse vain ei olisi tuossa tilassa."
"Koira vie!" vastasi rosvo, "tuo ei ollut varsin kohteliaasti lausuttu meitä kohtaan, sanon minä."
"Hyvä on, hyvä on! Auttakaa nyt minua sitomaan hänen haavansa parhaimman mukaan, ja lähtekäämme kiireesti täältä, sillä meidän ei ole varsin terveellistä oleskella tällä seudulla. Sitäpaitsi odotetaan meitä toisaalla, kiiruhtakaamme siis."
Ryhtymättä enempään keskusteluun kiiruhtivat rosvot tottelemaan Carlochon käskyä. Kun nuoren miehen haavat oli sidottu parhaimman mukaan, heitettiin hänet sen gauchon hevosen selkään, joka näytti johtavan joukkuetta, ja koko joukko läksi ajamaan täyttä neliä, välittämättä sen enempää taistelussa kaatuneista, joiden ruumiit jätettiin villipetojen saaliiksi.
Ratsastettuaan varsin nopeasti lähes kaksi tuntia saapuivat he vihdoin hylättyyn ranchoon.
Siellä oli kaksi miestä levottomasti odottamassa heidän tuloaan.