Nämä miehet olivat don Torribio ja Tiikerikissa.
"No?" huusi viimemainittu tulijoille heti heidät huomattuaan.
"Tehty", vastasi Carlocho yksikantaan, hypäten hevosen selästä ja ottaen syliinsä don Fernandon ja kantaen hänet lehtivuoteelle.
Nuoressa miehessä ei näkynyt elon merkkiäkään.
"Onko hän kuollut?" murisi Tiikerikissa.
Carlocho puisti päätään.
"Ei taida paljonkaan puuttua!" hän vastasi.
"Roisto!" huusi intiaanipäällikkö raivoissaan. "Silläkö tavalla sinä toimitat käskyjäni? Enkö sanonut, että sinun piti tuoda hänen elävänä?"
"Hm!" sanoi Carlocho. "Olisin suonut, että olisitte ollut mukana! Ruumiillistunut hornanhenki, joka aseistettuna vain hienolla paraatimiekalla piti puoliaan meitä vastaan kolmattakymmentä minuuttia ja kaatui vasta sitten kun oli tappanut neljä urhoollisinta toveriamme."
Tiikerikissa hymyili pilkallisesti.