"Te olette aika raukkoja!" sanoi hän.
Ja kääntäen olkapäitään kohauttaen selkänsä vaquerolle hän lähestyi nuorta miestä.
Don Torribio seisoi jo tämän vieressä.
"Onko hän kuollut?" kysyi Tiikerikissa.
"Ei", vastasi meksikolainen hetken kuluttua, "mutta ei paljon puutukaan."
"Sitä pahempi!" mutisi vanha päällikkö, "tahtoisin antaa paljon, jos hän olisi pelastettavissa."
Don Torribio katsoi häneen ihmeissään.
"Mitä liikuttaa meitä tuon miehen henki?" sanoi hän. "Hänhän on vihollisemme?"
"Juuri sen vuoksi toivonkin, ettei hän kuolisi."
"Minä en käsitä."