Vaihtamatta sanaakaan nousivat molemmat heitä odottavien oivallisten mustangien selkään ja katosivat pian tien mutkiin.
Pablito palasi haavoittuneen luo epäilevin katsein, väännellen viiksiään. Nähtävästi hän ei oikein pitänyt hänelle annetusta tehtävästä. Kun vaquero kuitenkin oli rehellinen omalla tavallaan, ja kun niiden lukuisain ominaisuuksien joukossa, joita hän kehui itsellään olevan, lupauksensa täyttäminen oli niitä, joista hän enimmän kerskui, ei hänen päähänsäkään pälkähtänyt rikkoa lupaustaan.
"Kuinka hänen laitansa on?" kysyi hän hiljaa Carlocholta.
"Oh, paljon paremmin", vastasi tämä; "on ihmeellistä, mitenkä suonenisku teki hänelle hyvää. Hän on jo avannut silmänsä kaksi kertaa, vieläpä hän on yrittänyt puhuakin."
"Hm! Emme saa siis viivytellä ensinkään. Sinä saat sitoa tuon lurjuksen silmät, ja koska hän mahdollisesti saa halun ottaa siteen pois käsin, niin on sinun sen vuoksi sidottava ne kiinni pitkin kylkiä! Koska tämä kuitenkin on vain varovaisuustoimenpide, niin täytyy sinun menetellä siinä mahdollisimman hellävaroen. Oletko käsittänyt?"
"Olen, totta vieköön, siihen ei tarvita mitään tietäjää?"
"No hyvä, kiiruhtakaamme siis! Määräykseni täytyy olla suoritettu viidessä minuutissa ja kymmenen minuutin kuluttua pitää meidän olla matkalla."
Haavoittunut oli todellakin voimistunut, sillä kuten päällikkö oli huomauttanut, eivät hänen haavansa, vaikkakin niitä oli paljon, olleet vaarallisia. Verenvuoto vain oli aiheuttanut voimien loppumisen.
Vähitellen oli hän tullut siksi tuntoihinsa, että tiesi, kenen käsiin hän oli joutunut, vaikka hän vielä olikin liian heikko tehdäkseen mitään liikettä tai asettuakseen vähimmälläkään tavalla vastarintaan ympärillään olevia rosvoja vastaan. Hän oli saavuttanut kylliksi mielenmalttia käsittääkseen, että hänen täytyi olla erittäin varovainen ja välttää epäluuloja tilastaan miehissä, jotka eivät hetkeäkään olisi epäilleet uhraamasta häntä oman turvallisuutensa takia.
Kun Carlocho siis Pabliton käskystä sitoi kokoon käärityn kaulaliinan hänen silmilleen ja kytki hänen kätensä, oli hän olevinaan aivan tunnoton ja mukautui kaikkeen mitä hänelle tehtiin, rauhoittuneena kaikista näistä varovaisuustoimenpiteistä, jotka osoittivat, että hänen henkensä ainakin tällä erää oli turvassa.