"Mitä nyt teemme?" kysyi Carlocho.
"Anna parin kolmen miehen kantaa haavoittunut varovasti veneeseen, joka on muutaman askeleen päässä tästä. Mutta muistakaa, heittiöt, että jos vähänkin kolhitte haavoittunutta, niin minä ammun luodin päänne läpi."
"Mitä kummaa!" vaquero ei voinut olla lausumatta, katsellen ihmetellen toveriaan.
"Niin, totta vieköön!" sanoi Pablito kohauttaen olkapäitään. "Koska olitte niin tuhmia, ettette tappaneet häntä, kun oli tilaisuus, niin saatte vain syyttää itseänne. Siitä opitte toisella kertaa olemaan kohteliaita, tai jos mieluummin haluatte, menettelemään kätevämmin väijymistilaisuudessa."
Carlocho kuunteli silmät suurina tätä omituista selitystä, joka hänestä tuntui käsittämättömältä, mutta hän kiiruhti kuitenkin noudattamaan käskyä.
Pablito, Carlocho ja muuan kolmas vaquero veivät siis don Fernandon veneeseen, jota vastoin muut poistuivat maanteitse, kuljettaen toveriensa hevoset.
Kolmen tunnin kuluttua oli vanki, jolle hänen saattajansa eivät olleet lausuneet sanaakaan matkalla, presidiossa ja suljettuna Tiikerikissan muutamia päiviä sitten väärällä nimellä vuokraamaan taloon, seikka, josta don Fernando ei tiennyt.
Side silmiltä otettiin pois ja raajat saivat taas liikuntavapautensa. Mutta hänen huoneeseensa jäänyt naamioitu mies, joka seisoi äänetönnä kuin muumio, ei jättänyt häntä hetkeksikään pitämästä silmällä.
Haavoittunut, väsyneenä päivän kuluessa kestämistään mielenliikutuksista ja lisäksi heikontuneena verenvuodosta, toivoi tällä erää sattuman kautta pääsevänsä siitä ikävästä ja käsittämättömästä asemasta, missä hän oli; ja sulkien silmänsä, luotuaan ensin ympärilleen vangeille ominaisen, näennäisesti hajamielisen, mutta kuitenkin kaikki havaitsevan katseen, vaipui hän syvään uneen, jota kesti useita tunteja ja joka teki hänen mielensä täysin rauhalliseksi ja aivan entisen lailla tarkkanäköiseksi.
Vaikka häntä vartioivat henkilöt olivatkin ääneti ja naamioituja, kohtelivat he häntä kuitenkin kunnioittavasti ja näyttivät kilvan täyttävän hänen kaikki toivomuksensa ja tyydyttävän hänen pienimmätkin mielitekonsa.