He läksivät huoneesta nopein askelin.
"Mitä!" sanoi don Fernando tultuaan pihalle; "olenko minä todellakin
San Lucarin presidiossa?"
"Ettekö sitä tiennyt?" kysyi hänen kuljettajansa.
"Kuinka minä olisin voinut sitä tietää? Minut on tuotu tänne sidotuin silmin."
Muutamia täysin satuloituja hevosia seisoi renkaisiin sidottuna.
"Luuletteko voivanne istua hevosen selässä?" kysyi tuntematon.
"Toivoakseni", vastasi don Fernando.
"Se on välttämätöntä", sanoi tuntematon päättävästi.
"Sitten minä teen niin, vaikkapa kuolisin siitä tempusta."
"Hyvä! Nouskaamme sitten selkään ja lähtekäämme."