Juuri kun heidän piti kääntyä kadulle, tuli heitä vastaan kymmenen tai kaksitoista ratsumiestä täyttä laukkaa. Ne olivat korkeintaan parinkymmenen askeleen päässä.
"Tuossa on vihollisemme!" sanoi tuntematon matalalla, mutta lujalla äänellä. "Ohjakset hampaisiin ja hyökkäykseen! Meidän täytyy murtautua lävitse tai kuolla."
Nuo viisi miestä asettuivat riviin ja ratsastivat täyttä laukkaa lähestyviä kohti, laukaisten pistoolinsa heitä vastaan aivan läheltä ja sen jälkeen käyden heidän kimppuunsa sapeleilla.
"Tuhat tulimmaista!" huusi Pablito raivoissaan — sillä hän juuri oli vastaantulijoiden johtaja — "vankini pääsee karkuun."
Ja kääntäen hevosensa hän Iäksi ajamaan takaa don Fernandoa.
Tämä laukaisi pistoolinsa vähentämättä vauhtiaan, ja vaqueron hevonen, jonka päähän luoti sattui, teki ratsastajineen kuperkeikan.
Pablito nousi aivan rusennuttuna. Ne, jotka niin äkkiä olivat hyökänneet hänen kimppuunsa, olivat kadonneet.
"Oh, vielä minä heidät löydän!" sanoi hän raivoissaan,
Sillävälin olivat pakolaiset ennättäneet joen rannalle, jossa vene vartoi heitä.
"Tässä meidän täytyy erota" sanoi tuntematon don Fernandolle, ottaen naamion kasvoiltaan.