"Estevan!" huudahti don Fernando.
"Minä itse, ystäväni", vastasi majordomo. "Tämä vene vie teidät del Cormillon haciendaan. Lähtekää viipymättä ja", lisäsi hän kumartuen don Fernandon korvaan ja antaen hänelle neljään taitteeseen käännetyn paperin, "lukekaa tämä tarkkaan, kenties voitte vuorostanne tulla auttamaan meitä."
"Oh, olkaa huoleti, minun täytyy saada maksaa puolestani."
"Hyvästi tai oikeammin näkemiin, ystäväni."
"Kiitoksia! Saanko jälleen nähdä doña Hermosan?"
"Minua on kielletty virkkamasta siitä asiasta mitään."
"Toinen asia sitten: kuka piti minua vankinaan, tiedättekö sen?"
"Kyllä, mutta niitä oli kaksi: Tiikerikissa ja don Torribio Quiroga."
"Ah", sanoi don Fernando rypistäen kulmakarvojaan, "pidän sen muistissani. Kiitoksia vielä kerta, Estevan!"
Ja viitaten soutajille hän istui veneeseen, joka läksi matkaan hyvää vauhtia ja katosi pian yön pimeyteen.