"Ei kukaan, he ovat tulleet itsestään."
"Itsestäänkö?"
"Niin, heillä on, kuten he väittävät, tärkeitä asioita ilmoitettavana isälleni."
"Ah", sanoi päällikkö, luoden läpitunkevan katseen poppamieheen, "ja kuinka isäni sen tietää?"
"Minä juuri olen suojellut heitä ja tuonut heidät isäni telttiin."
"He ovat siis tuolla sisässä?"
"Niin, ovat olleet jo lähes tunnin ajan."
Don Torribio otti taskustaan muutamia kultarahoja ja ojensi ne poppamiehelle.
"Kiitän veljeäni siitä, mitä hän on tehnyt", sanoi hän liikutettuna, "hän on menetellyt oikein."
Poppamies kumarsi irvistäen kuin apina.