"Onko elämän herra puolueeton? Onko Wacondah suosiollinen apachisotureita kohtaan tai vihaako hän riitaa jonka hänen poikansa intiaanit, kokoontuneina valkonaamaisten stenatapeltin edustalle, tahtovat tänään saada ratkaistuksi sortajiensa kanssa?"
"Koska päälliköt niin haluavat", vastasi poppamies, "niin kysyn minä elämän herralta."
Nyt oikaisi hän korkean vartalonsa, pukeutui bisoninahkaiseen takkiinsa ja astui tulen ääreen, jonka ympäri hän kulki kolme kertaa vasemmalta oikealle, mutisten käsittämättömiä sanoja, joilla tuntui olevan salaperäinen tarkoitus. Kolmannella kierroksella hän täytti maljan vedellä, johon oli sekoitettu tiheään punotusta ruo'osta tehdyssä astiassa säilytettyä sassaparillaa, minkä jälkeen hän kastoi koiruoholuudan maljaan ja pirskoitti sillä kokoontuneita sekä tyhjensi veden sitten kolmella erää nousevaan aurinkoon päin.
Tämän jälkeen hän ruumis eteenpäin kumartuneena kurkotti päätään ja huitoi käsillään, samalla näyttäen tarkasti kuuntelevan ääniä, joita vain hän tajusi.
Jonkun hetken kuluttua kajahutti macokawis-lintu taas pari eri säveljaksoa poppamiehen oikealla puolella.
Nyt hänen kasvonsa vääristyivät ja hän oli kamalan näköinen. Hänen veristävät silmänsä näyttivät tunkeutuvan ulos kuopistaan, valkeata vaahtoa valui suupielistä, hänen poskensa tulivat vaaleankeltaisiksi ja ruumista puistattivat kouristuksen tapaiset nykäykset.
"Henki tulee… henki tulee!" mumisivat intiaanit taikauskoisen pelokkaina.
"Hiljaa!" sanoi Tiikerikissa, "viisas alkaa puhua!"
Poppamiehen yhteenpuristetuilta huulilta tunkeutui todellakin vaivoin esiin puserrettu kähinä, vähitellen muuttuen sanoiksi, jotka aluksi olivat epäselviä, mutta pian selviten tarpeeksi, niin että kukin saattoi ne käsittää.
"Henki kulkee eteenpäin!" sanoi hän; "hän on laskenut hajalleen pitkät hiuksensa, jotka liehuvat tuulessa! Hänen hengityksensä tuottaa kuolemaa… taivas on punainen verestä… uhreja ei puutu Wacondahilta, pahan hengeltä… Kuka voi vastustaa häntä? Hän yksin on herra!… Valkoisten rinta on apachien tikarien tuppena!… Korppikotkat ja muut petolinnut iloitsevat… mikä juhla-ateria heille! Kohottakaa sotahuuto! Rohkeutta, soturit! Wacondah käy edellänne… kuolema ei merkitse mitään — kunnia on kaikki kaikessa!"