"Mitä tahdot?" kysyi Tiikerikissa.
"Onko isäni tyytyväinen minuun?" vastasi poppamies. "Onko Wacondah puhunut hyvin päälliköille?"
"On", sanoi päällikkö, vaivoin pidättäen inhoaan, "saat mennä."
"Isäni on suuri ja antelias", jatkoi poppamies, "henki piinaa minua hirveästi, kun se tulee minuun."
Tiikerikissa otti povestaan helminauhan ja heitti sen roistolle, joka tarttui siihen ilosta huudahtaen.
"Mene matkaasi!" sanoi päällikkö viitaten halveksivasti.
Poppamies oli nähtävästi saanut mitä halusikin ja poistui virkkamatta enää sanaakaan.
Don Torribio oli poistunut muiden päällikköjen mukana mennäkseen paikalleen, mutta kuljettuaan vähän matkaa katsahti hän taivasta kohti ja näytti tähtien asennosta itsekseen laskevan mikä aika yöstä nyt oli.
"Minulla on aikaa", mutisi hän matalalla äänellä.
Hän läksi kiireesti sitä telttiä kohden, jossa doña Hermosa oli suojassa. Sitä ympäröi lukuisa ja valpas vartiosto.