Välittämättä uhrinsa kirkunasta etsi poppamies kylmäverisesti sitä kohtaa, johon hän tahtoi iskeä, onnettoman katsoessa häneen silmät hirveästi selällään ja katseessaan ilme, jota on mahdoton kuvata.
Äkkiä kohotti poppamies veitsensä ja työnsi sen uhrinsa rintaan, viiltäen sen auki pitkin pituuttaan.
Miesparka päästi kamalan mölinän.
Poppamies pisti nyt kätensä onnettoman ammottavaan rintaan ja repi irti vielä väräjävän sydämen, hänen apulaistensa huolellisesti kootessa virtanaan vuotavaa verta. Samassa nousivat päälliköt parvekkeelle, asettivat Tiikerikissan nojatuoliin ja nostivat hänet olkapäilleen, huutaen innoissaan:
"Eläköön valkonaamojen voittaja, apachien ylipäällikkö!"
Noidat pirskoittivat väkijoukkoa uhrin verellä.
Intiaanit, ollen aivan huumauksissaan, tömistivät jalkojansa iloissaan ja huutaen korvia särkevästi.
"Vihdoinkin" huudahti Tiikerikissa ylpeästi; "vihdoinkin olen pitänyt lupaukseni ja ainaiseksi karkoittanut valkoiset tästä maasta!"
"Et vielä!" sanoi don Pedro purevalla äänellä — "katsohan tuonne!"
Vaquerot, jotka tähän asti olivat välinpitämättöminä katselleet tätä näytelmää, olivat äkkiä täyttä laukkaa hyökänneet suojattomien intiaanein kimppuun, samalla kuin joka kadulta ryntäsi torille meksikolaisia joukkoja juoksujalkaa, ja kaikki ikkunat täyttyivät kivääreillä asestetuista valkoisista, jotka armotta ampuivat väkijoukkoon.