"Ja te luulette, teidän armonne, ettei ole muuta keinoa kuin ehdottamanne?"
"En, totta vie, tiedä muuta."
"Nähkääs, asian laita on niin, että minun mielestäni tuo keino on varsin ankara."
"Pyh! Sinä vain luulet niin. Saat pian nähdä, että olet väärässä."
"Mahdollista kyllä, minä en rohkene väitellä kanssanne, armollinen herra. Tahdotteko välttämättä antaa lääkkeenne minulle tässä paikassa?"
"Minäkö? En ensinkään. Tiedätkö kenties jonkun muun sopivamman paikan?"
"Luullakseni, teidän armonne."
"Vai niin! Ja mikä paikka se olisi, toveri?"
"Oh, koira vieköön, kenties erehdyn, mutta olisi mielestäni vahinko, jos niin ihmeellinen salaisuus, kuin tuo lääkitseminen, joutuisi hukkaan todistajien puutteessa. Niinmuodoin toivoisin saavani viedä teidät sellaiseen paikkaan, missä niitä olisi saatavissa."
"Hyvä! Ja tiedätkö sellaisen paikan tässä lähellä?"