"Teitä ennen kaikkea", huomautti metsästäjä, "sillä meillä on jotenkin pitkä tili tehtävänä."
"Älkäämme enää hukatko aikaa", sanoi Tiikerikissa kärsimättömästi. "Kuulehan nyt mitä sanon ja koeta ymmärtää minua. Doña Hermosa on vähän matkan päässä täältä, hän odottaa sinua, ja minä olen luvannut saattaa teidät yhteen. Olen saanut häneltä toimekseni ilmoittaa eräitä asioita hänen isälleen… minun täytyy siis mennä sinun leiripaikallesi, mutta ensin vien sinut omaan leiriini, joka nyttemmin on varsin kurja", lisäsi hän huokaisten, "sillä kaikista uskollisista miehistäni on enää vain neljä elossa, muut ovat kuolleet."
"Niin, olen tavannut heidän ruumiinsa tiellä, te itse olette syypää heidän kuolemaansa… miksi olette tuonut heidät tänne?"
"Yhdentekevää, tehtyä ei saa tekemättömäksi. No, aika rientää, tahdotko seurata minua vai etkö? Menettelen rehellisesti sinua kohtaan."
"En, sitä en usko. Mistä syystä olette vetäytynyt tähän kamalaan seutuun?"
"Etkö voi käsittää sitä, lapsi? Sen vuoksi, että vain täällä saatoin olla varma siitä, ettei saalistani ryöstettäisi minulta."
"Siinä olette kuitenkin erehtynyt, koska minä nyt olen täällä."
"Kenties", vastasi Tiikerikissa hymyillen käsittämättömästi. "Tehkäämme loppu asiasta. Kas tässä, ota pyssyni ja sano ystävällesi, jonka kiväärin näen välkkyvän tuolta oksien välistä, että hän tulee tänne. Kun teitä sitten on kaksi aseistettua miestä yhtä aseetonta vastassa, niin et kai pelkää seurata minua."
Metsästäjä oli vaiti hetkisen.
"Tule tänne, Estevan", sanoi hän sitten.