Estevan oli pian hänen vieressään.
"Pitäkää pyssynne", jatkoi don Fernando kääntyen Tiikerikissaan, "ei kukaan saa kulkea aseettomana erämaassa."
"Kiitos, Fernando!" vastasi vanha päällikkö. "Olet huomannut, ettei metsänkävijä saa luopua pyssystään; kiitoksia! Seuratkaa minua älkääkä pelätkö mitään."
Tiikerikissa läksi heti liikkeelle, molemmat nuoret miehet kantapäillään.
Tunnin kuluttua saapuivat he päällikön leiriin, joka oli
Voladero-vuoren puolivälissä, jotenkin avarassa luolassa.
Tiikerikissa oli puhunut totta: kaikista hänen seuralaisistaan oli jäljellä vain neljä.
"Ennenkuin menemme etemmäs, tahdon esittää sinulle vaatimukseni."
"Esitättekö te vaatimuksiakin?" vastasi metsästäjä, painostaen ivallisesti joka sanaa.
Tiikerikissa kohautti olkapäitään.
"Viittauksestani lävistävät nämä miehet tikareillaan säälimättä doña
Hermosan", sanoi hän; "kuten näet, voin esittää vaatimuksiakin."