Don Fernando tunsi kaikkien jäseniensä vapisevan kauhusta.
"Puhukaa", sanoi hän vihasta tukahtuneella äänellä.
"Minä jätän sinut yksinäsi tänne doña Hermosan kanssa, samalla kun minä, toverisi ja jäljellä olevat neljä miestäni heti lähdemme täältä. Kahden päivän kuluttua, mutta ei ennen, lähdet sinä täältä ja menet leiriisi, jossa minä odotan sinua."
"Miksi asetatte tällaisia ehtoja?" kysyi nuori mies epäillen.
"Se ei kuulu sinulle. Onko tämä ehto sitten niin äärettömän vaikea, ettet voi siihen alistua? Muuten ei minulla ole sinulle mitään selitettävää, vastaa minulle siis myöntävästi tai kieltävästi, ilman sitä et saa nähdä doña Hermosaa."
"Kuka takaa hänen olevan elossa?" jatkoi metsästäjä.
"Mitä hyötyä minulle olisi hänen surmaamisestaan?"
Don Fernando epäröi hetkisen.
"Olkoon sitten!" sanoi hän viimein; "minä suostun ehtoihin ja jään tänne kahdeksi päiväksi."
"Hyvä on! Mene nyt, me poistumme."