"Niin, se hänen on kait pakko tehdäkin, teidän armonne", sanoi Pablito; "muuten voimme tunnustaa teille, että olemme jo tuumineetkin sitä, ja…"
"Jo ruvenneet hänen palvelukseensa — tiesin sen", sanoi nuori mies huolettomasti.
"Ah!" huudahtivat rosvot ihmetellen. "Eikö teillä ole mitään sitä vastaan, armollinen herra?" kysyi Pablito.
"Kuinka niin? Olen päinvastoin ihastunut siitä. Sattuma on niin oikullinen, että te kenties siten saatte tilaisuuden hyödyttää minua enemmän!"
"Ahaa!" huudahtivat vorot, höristellen korviaan.
"Niin, hitto vie, kenties! Olette siis minulle uskollisia?"
"Aina viimeiseen veripisaraan asti!" vastasivat kaikki vaquerot liikuttavan yksimielisesti.
"Ettekä te halveksi rahaa?"
"Raha ei milloinkaan ole vahingoksi muille kuin niille, joilla ei mitään ole", vastasi Pablito hurskaasti.
"Etenkin kun se on rehellisesti ansaittua", vahvisti Tonillo, irvistäen kuin apina.