"Mikä suudelma se on!" oli don Pedro huudahtanut. "Kas niin, ei mitään teeskentelyä, suudelkaa toisianne kunnollisesti, lempo soikoon! Älä keimaile noin, Hermosa, vaikka oletkin kaunis tyttö ja hän kaunis poika! Ja sinä Torribio, joka poksahdat tänne kuin pommi, ilmoittamatta edes tulostasi, luuletko etten tiedä, vai, kenen takia olet kulkenut satoja penikulmia täyttä laukkaa? Oletko ehkä minun tähteni Vera Cruzista tullut San Lucariin? Te rakastatte toisianne, suudelkaa siis toisianne kiltisti, kuten rakastavan parin ja kihlautuneiden tulee, ja jos olette kilttejä saatte pian mennä naimisiin."
Näiden ystävällisten sanojen ja tämän iloisen mielen liikuttamina olivat nuoret heittäytyneet kunnon ukon syliin kätkeäkseen siten uhkuvat tunteensa.
Tämän vastaanoton perusteella pidettiin don Torribiota julkisesti doña Hermosan sulhasena ja tällaisena katsottiin hänellä olevan oikeus mielistellä häntä. Nuori tyttö luuli vilpittömästi rakastavansa serkkuaan. Heidän pitkällinen yhdessä olonsa, heidän lapsuudenaikainen ystävyytensä, joka vielä oli kiihtynyt usean vuoden kestäneestä erosta, kaikki puolsi hänen sydämessään sitä avioliittoa, jonka isä oli hänelle valmistanut.
Hän odotti verrattain kärsivällisesti päivää, joka oli määrätty hänen hääpäiväkseen, ja toivoi tavallaan iloisena katkeamattomien siteiden solmimista.
Vaikka sellainen väite herättäneekin syytöksen harhaoppisuudesta monen lukijamme taholta, niin väitämme kuitenkin, että nuoren tytön ensi rakkaus harvoin on oikea. Vasta toinen rakkaus johtuu sydämestä, kun taas ensimmäisen paikka on vain päässä. Tämä on helposti käsitettävissä. Nuori tyttö, alkaessaan tuntea sydämensä ensi liikkeet, mieltyy luonnollisesti siihen, joka asemansa ja suhteittensa johdosta on jo aikoja sitten voittanut hänen luottamuksensa ja harrastuksensa. Tämä rakkaus ei siis ole muuta kuin ystävyyttä, tottumuksen lujittamaa ja sen salaisen vaikutuksen kiihoittamaa, jonka aiheuttavat kuusitoistavuotiaan päässä pyörivät sekavat ja epämääräiset kuvittelut ja etupäässä vertailun puute sekä tieto edeltäpäin päätetystä avioliitosta, joka juuri tästä syystä näyttää mahdottomalta välttää.
Sellainen oli doña Hermosan suhde serkkuunsa, hänen sitä vähintäkään aavistamatta. Erinäiset ikä- ja sopivaisuussyyt olivat aina tähän asti siirtäneet avioliiton solmimista, jota ainakin don Pedro piti hyvin tärkeänä, joko sitten tulevan vävynsä tavattoman omaisuuden takia tai että hän oli vakuutettu tekevänsä tyttärensä onnelliseksi.
Asia meni sitten tasaista menoaan nuorten välillä, minkään erikoisen häiritsemättä heidän keskensä vallitsevaa onnellista suhdetta aina siihen saakka, kuin doña Hermosa aavikolla joutui niiden tapausten pyörteeseen, joista on aikaisemmin kerrottu. [Kertomuksessa "Kivisydän.">[ Mutta jo ensi käynnillään, palattuaan de las Noriasin haciendaan, huomasi don Torribio rakastavan tarkkanäköisyydellä, ettei doña Hermosa ottanut häntä vastaan puhuen ja käyttäytyen yhtä vapaasti kuin hänen tapansa oli.
Nuori tyttö näytti ikävystyneeltä ja uneksivalta, vastasi tuskin hänen kysymyksiinsä eikä näyttänyt ensinkään käsittävän hänen epäsuoria viittauksiaan heidän lähestyvästä liitostaan.
Don Torribio piti aluksi tätä äkillistä muutosta jonkun tuollaisen hermokohtauksen aiheuttamana, joita nuorille tytöille heidän tietämättään sattuu. Hän luuli häntä sairaaksi ja vetäytyi syrjään, epäilemättä että joku toinen oli hänen kihlattunsa sydämessä valloittanut sen sijan, jonka hän luuli yksin omistavansa.
Muuten, ketä hän olisikaan epäillyt, jos hän yleensä olisi niin tehnyt? Don Pedro vietti erittäin yksinäistä elämää ja hänen luonaan kävi vain hyvin harvoin muutamia vanhoja ystäviä, enimmäkseen naimisissa olevia tai jo aikoja sitten naimaijän sivuuttaneita.