"Tämä on vakavaa", sanoi eversti.
Majuuri kohautti olkapäitään.
"Miksi ette ole aikaisemmin varoittanut meitä?" sanoi hän.
"Tänä aamuna auringon noustessa ympäröi kolmattasataa noita hornanhenkiä, aivan kuin maasta nousten, toverini ja minut. Me puolustauduimme kuin jalopeurat. Yksi meistä on kuollut ja kaksi haavoittunut, mutta meidän onnistui päästä pakoon ja tässä minä nyt olen."
"Ratsastakaa takaisin vartiopaikkaanne niin pian kuin suinkin. Saatte levänneen hevosen."
"Ratsastan takaisin heti, eversti."
Vaquero teki kunniaa ja läksi. Viiden minuutin kuluttua kuului hänen hevosensa nelistys tien kivityksellä.
"No niin!" sanoi eversti, katsahtaen toisiin, "mitä minä sanoin, eivätkö aavistukseni olleet oikeat?"
Don Fernando nousi.
"Mihinkä te aijotte?" kysyi eversti.