"Palaan del Cormillon haciendaan."
"Hetikö, syömättä suurusta loppuun?"
"Heti paikalla. Minua vaivaa kuolettava levottomuus. Intiaanit ovat voineet hyökätä haciendan kimppuun, ja Jumala ties mitä on voinut tapahtua."
"El Cormillo on linnoitettu ja varustettu yllätyksen varalta. Kuitenkin luulen, että doña Hermosa olisi paremmassa turvassa täällä. Koettakaa siis, jos vielä on aikaa, saada don Pedro palaamaan. Ei kukaan voi aavistaa, mitenkä tämä laaja hyökkäys päättyy, eikä nyt voida olla kyllin varovaisia. Olisin iloinen saadessani tietää don Pedron tyttärineen olevan turvassa joukossamme."
"Kiitän teitä, herra eversti, neuvonne on erinomainen. Teen kaiken voitavani saadakseni don Pedron noudattamaan sitä. Hyvästi siksi, rohkenen olla sitä mieltä, että voimakas mielenosoitus teidän taholtanne vapauttaa meidät hurjista vihollisistamme, jotka eivät koskaan ryhdy muuhun kuin yllätyksiin ja jotka, heti kun huomaavat, että heidän suunnitelmansa on huomattu, katoavat yhtä nopeasti kuin tulevatkin."
"Kuulkoon Jumala toivomuksenne! Mutta minä en usko sen toteutuvan."
"Näkemiin siis, caballerot, ja onnea toimillenne", sanoi don Fernando puristaen sydämellisesti vanhojen sotilaiden kättä. Sitten hän läksi.
Pihalla vartoi don Estevan Diaz häntä. Heti hänet nähtyään riensi don
Estevan hänen luokseen.
"No niin", sanoi majordomo, "tunnette kai uutisen, don Fernando?
Intiaanit tulevat lukuisampina kuin kärpäset."
"Niin, olen juuri saanut kuulla sen."