"No niin, mitä aijotte tehdä?"
"Palata heti haciendaan."
"Hm! Se ei ole oikein viisasta", sanoi Estevan kohauttaen olkapäitään.
"Te ette tiedä mitenkä nopeasti nuo hornanhenget leviävät kaikkialle.
On luultavaa, että tapaamme heidät matkallamme."
"Hyvä on, sitten kuljemme heidän ruumiittensa yli."
"Lempo soikoon! Sen kyllä tiedän, mutta jos kaadutte?"
"Pyh! Doña Hermosa odottaa minua, ja muuten eihän tässä kaaduta."
"Aivan niin, mutta voisihan niinkin tapahtua."
"Pyh! Saadaanhan nähdä."
"Paljon mahdollista. Muuten, koska olen arvannut vastaväitteenne, olen pannut kaikki valmiiksi lähtöä varten. Hevoset ovat tuolla satuloituna, peonit odottavat. Voimme lähteä milloin vain haluatte."
"Kiitos, Estevan!" sanoi don Fernando puristaen hänen kättään. "Te olette todellinen ystävä."