"Sen tiedän, enkä minä tarkoitakaan teitä, señorit, vaan kaupungin asukkaita, jotka mahdollisesti asettuvat vastustamaan sitä ja jotka meidän täytyy pakottaa kuuliaisuuteen. Me tarvitsemme todellakin melkoiset voimat muuriemme varustamiseksi. Kas tässä ehdotukseni: kaikkien haciendojen henkilökunnista muodostetaan komppanioja. Kauppiaat muodostavat toisen joukon. Hyväratsuiset ja hyvin varustetut vaquerot puolustavat vallihautojamme ja muodostavat vartiostoja muurien ulkopuolella lakeuden vartioimista varten. Tällä tavoin saamme kokoon noin tuhannen sadan miehen suuruisen joukon, joka varsin hyvin riittää tekemään villeille vastarintaa ja pakottamaan heidät kiireesti palaamaan kyliinsä."

"Kuten tiedätte, eversti, ovat useimmat vaquerot täällä rikoksellisia, joille jokainen epäjärjestys on ryöstön aiheena."

"Juuri sen vuoksi he saavatkin osalleen ulkopuolisen puolustuksen. Heille tehdään leiri presidion ulkopuolelle, eivätkä he saa tulla tänne minkään tekosyyn nojalla. Kapinan mahdollisuuden vähentämiseksi heidän keskuudessaan jaetaan heidät kahteen komppaniaan, joista toisen on aina kuljeksittava ympäristössä, toisen sillä aikaa levätessä. Pitämällä heidät tällä tavoin alituiseen toimessa, ei meillä ole mitään pelättävänä."

"Mitä tulee presidioon kokoontuneihin kreoleihin ja vieraisiin", sanoi majuuri, "on luullakseni paras määrätä heidät viettämään yönsä linnoituksessa, jotta tarpeen tullen voisimme heitä käyttää."

"Hyvä! Siten saamme kaksin verroin tiedustelijoita välttääksemme yllätystä, ja kaikille kaupunkiin johtaville teille tehdään puomit, suojelemaan meitä noilta hirveiltä rynnäköiltä, joita intiaanit tekevät hyökätessään jonkun aseman kimppuun."

"Jos sallitte, eversti", sanoi majuuri, "lähetän luotettavan miehen kaikkiin haciendoihin ilmoittamaan että niiden omistajat olisivat varuillaan ja pakenisivat presidioon heti, kun kolme tykinlaukausta linnasta ilmoittaa heille intiaanien saapuvan."

"Tehkää niin, majuuri, sillä pakanat surmaavat nuo ihmisparat säälimättä. Täytyy myöskin ilmoittaa kaupungin asukkaille, että he heti, kun intiaanit ovat näkyvissä, lähettävät kaikki naisensa linnoitukseen, jotteivät intiaanit veisi niitä mukanaan. Villit haluavat valkoisia naisia — viime hyökkäyksessäkin ryöstettiin niitä lähes kolmesataa — tämä onnettomuus ei saa uudistua. Nyt luullakseni, señorit, olemme mahdollisimman paljon varustautuneet uhkaavaa vaaraa vastaan. Nyt meidän on vain tehtävä velvollisuutemme urhoollisina miehinä. Kohtalomme on Jumalan kädessä eikä hän varmaankaan hylkää meitä näin suuressa vaarassa."

Upseerit nousivat ja valmistautuivat jättämään hyvästit päällikölleen.

Samassa astui sisään päivystäjä ilmoittaen, että uusi vaquero pyysi saada tehdä ilmoituksen kuvernöörille.

Don José viittasi upseereja asettumaan paikoilleen ja käski tuoda tiedustelijan sisään.