"Siinä on kaikki", sanoi intiaani kumartaen.
"Ja kuinka pitkän ajan", kysyi majuuri, "suovat päälliköt kuvernöörille tämän esityksen harkitsemista varten."
"Kaksi tuntia."
"Hyvä", sanoi majuuri ivallisesti, "ja jos nyt kuvernööri hylkää sen, mitä aikovat veljeni silloin tehdä?"
"Päälliköt", sanoi apachi painavasti, "ovat päättäneet ottaa omaisuutensa jälleen haltuunsa. Jos valkonaamat kieltäytyvät sitä antamasta, poltetaan heidän kylänsä, heidän soturinsa surmataan, heidän naisensa ja lapsensa viedään orjuuteen."
"Oh", sanoi majuuri, "ennenkuin te pääsette niin pitkälle, ovat kaikki valkoiset presidiossa kaatuneet sitä puolustaessaan. Mutta minun toimenani ei ole keskustella kanssanne, minä vain esitän vaatimuksenne kuvernöörille sellaisenaan ja huomenna auringon noustessa saatte vastauksemme, lykätkää vihollisuuksien alkaminen siihen saakka."
"Ei — teidän asianne on pysähdyttää meidät, me emme voi pysyä toimettomina. Olkaa siis varuillanne."
"Kiitos suorapuheisuudestasi, päällikkö", sanoi majuuri, "olen iloinen tavatessani intiaanin, joka ei sentään ole ihan roisto. Hyvästi huomiseen!"
"Huomiseen siis", sanoivat päälliköt kohteliaasti, tahtomattaankin hämmentyneinä vanhan upseerin esiintymisestä.
Majuuri palasi yhtä hitaasti kuin oli mennytkin, osoittamatta vähintäkään arkailua.