"Olen käytettävissänne, eversti."
"Tulenko minä mukaan?" kysyi majuuri.
"Tulkaa, sehän olisi erinomaista", sanoi don Torribio vilkkaasti.
Eversti epäröi hetkisen.
"Ei", sanoi hän viimein, "jääkää tänne, eihän tiedä mitä voi tapahtua, ja minun poissaollessani täytyy jonkun olla tilallani. Tulkaa, don Torribio."
Majuuri istuutui tyytyväisesti hymyillen jälleen sohvaan, josta oli noussut.
Molemmat ensinmainitut menivät ulos. Juuri kun he nousivat hevosen selkään, tapasivat he ratsastajan, joka tuli ajaen täyttä laukkaa.
"Estevan Diaz!" mutisi don Torribio itsekseen. "Kunhan hän ei vain tuntisi minua!"