"Kenraali pitää tätä presidiota hyvin tärkeänä", sanoi don Torribio, "hän ei säästä mitään uhrausta sen säilyttämiseksi."
"Elävän Jumalan nimessä, don Torribio, saatuani tuon apujoukon en välitä intiaaneista enempää kuin oljenkorresta!"
"Näyttää siltä, etten tullut hetkeäkään liian aikaisin", sanoi don
Torribio hymyillen ilkeästi.
"Totta vie! Te tulitte ihan parhaaseen aikaan; mutta nyt pidämme hauskaa."
"Sen kyllä uskon", sanoi nuori mies, jonka huulilla väreili kuvaamaton hymyily.
"Entä teidän väkenne?" kysyi kuvernööri.
"Se on täällä viimeistään tunnin kuluttua."
"Mihinkä osastoon se kuuluu?"
"Ei mihinkään erikoisesti, se on sissiväkeä."
"Hm!" sanoi eversti hiukan tyytymättömänä. "Olisin kernaammin ottanut muita joukkoja, mutta samantekevä. Jos haluatte, niin ratsastamme heitä vastaan."