"Kuinka niin? Päinvastoin ei mikään ole yksinkertaisempaa."
Majuuri ei ollut millään tavoin sekaantunut keskusteluun. Don Torribion odottamattoman saapumisen johdosta oli omituinen epäluulo syöpynyt hänen sydämeensä.
"Minun täytyy tunnustaa", jatkoi eversti, "etten ensinkään luullut…"
"Mitä sitten? Ettäkö minä olin upseeri? Kuten näette, olette ollut väärässä ja sitäkin enemmän, koska maakunnan ylipäällikkö on toimitettavakseni uskonut tehtävän, jonka varmasti luulen olevan teille tällä hetkellä suureksi hyödyksi."
Hän veti povestaan suuren, Meksikon vaakunalla suljetun käärön, jonka hän ojensi everstille.
Don José tarttui siihen innokkaasti.
"Sallitteko?" sanoi hän.
"Kaikin mokomin, olkaa niin hyvä!"
Kuvernööri avasi kirjelmän ja luki sen innokkaasti.
"Ohhoh!" huudahti hän iloissaan, "neljäsataa viisikymmentä miestä, en odottanut niin runsasta avustusta."