"Tuho periköön teidät, farisealaiset ja sadukealaiset, te kyykäärmeiden sikiöt, pöhöttyneet nahkaleilit, kumisevat kymbaalit!"
Läsnäolijat tunsivat Johanneksen äänen. Hänen nimensä mainittiin joukossa. Toisia riensi saapuville.
"Tuho periköön sinut, oi kansa, ja Juudan pettäjät, Efraimin suvun juopot, ne jotka asuvat lihavassa laaksossa ja joiden askeleet horjuvat viinihöyryistä.
"— Hajotkoot he niinkuin vesi, joka virtaa, niinkuin etana, joka sulaa madellessaan, kuin naisen ennenaikainen sikiö, jonka silmät eivät ollenkaan aukene päivänvalolle.
"— Sinun tulee, Moab, paeta kuin varpuset kypressilehtoon, kuin rotat loukkoihinsa. Linnoitusten portit murretaan nopeammin kuin pähkinänkuoret, muurit raukeavat, kaupungit palavat poroksi; eikä Kaikkivaltiaan ruoska ole pysähtyvä. Hän on kääntelevä jäseniänne veressä niinkuin villavaatetta värjärin ammeessa. Hän on raateleva teidät rikki kuin uusi äes; hän on levittävä vuorille kappaleiksi pilkotun lihanne."
Mistä valloittajasta hän puhuikaan? Vitelliuksestako? Ainoastaan roomalaiset saattoivat toimeenpanna näin tuhoisan hävityksen. Kuului valitushuutoja: "Riittää, riittää! Lopettakoon jo!"
Mutta hän jatkoi kovemmalla äänellä:
"Pienet lapset tulevat ryömimään tuhkaläjillä äitiensä ruumiiden ääressä. Yöllä mennään noutamaan leipää raunioista, alttiina miekoille. Shakaalit tappelevat luista julkisilla turuilla, missä edellisenä iltana vanhukset juttelivat. Sinun neitsyesi, juoden kyyneliään, soittavat kitaraa muukalaisen pidoissa, ja kaikkein urhoollisimmat poikasi köyristävät selkänsä, josta liian raskaat taakat hankaavat pois nahan!"
Kansa näki jälleen hengessä maanpakonsa päivät, kaikki historiansa onnettomuudet. Nämä olivat vanhojen profeettain sanoja. Johannes lausui ne raskaitten iskujen tavoin, yksitellen.
Nyt hänen äänensä muuttui lempeäksi, sointuisaksi, laulavaksi. Hän ennusti vapautusta, loistoa taivaassa, vastasyntynyttä, jonka toinen käsivarsi oli lohikäärmeen kidassa, kultaa saven sijalla, erämaan kukkimista ruusun tavoin: "Se mikä nyt maksaa kuusikymmentä kikkaria, ei ole maksava oboliakaan. Maitovirrat tulevat pulppuilemaan kallioista; tullaan nukkumaan vatsa ravittuna viininpuristushuoneissa! Koska olet tuleva sinä, jota halajan? Jo edeltäpäin kansat lankeavat polvilleen, ja sinun valtakuntasi on oleva iankaikkinen, Davidin poika!"