Tetrarkka kavahti taaksepäin, Davidin pojan olemassaolo loukkasi häntä kuin uhkaus.
Johannes puhui katkeria sanoja myös mainitessaan hänen kuninkuuttaan. "Ei ole muuta kuningasta kuin Kaikkivaltias." — Hän herjasi samoin hänen puutarhojaan, kuvapatsaitaan, norsunluisia huonekalujaan, niinkuin jumalatonta Ahabia.
Antipas katkaisi rinnallaan riippuvan sinetin vitjat ja heitti sen luolaan, käskien hänen vaieta.
Mutta ääni vastasi:
"Huudan kuin karhu, kuin villi aasi, kuin vaimo synnytystuskissaan. — Sukurutsauksessasi piilee jo rangaistuksesi. Jumala koettelee sinua muulin hedelmättömyydellä!"
Tästä syntyi naurua, äänekästä kuin aaltojen loiske.
Vitellius viipyi täällä itsepäisesti. Tulkki toisti välinpitämättömänä roomalaisten kielellä kaikki ne herjaukset, jotka Johannes lausui omalla kielellään. Tetrarkan ja Herodiaksen oli pakko kuulla ne kahdesti. Herodes läähätti, Herodias taasen tuijotti onkalon pohjaan.
Hirvittävä mies heitti päänsä taaksepäin, ja tarttuen käsin rautaristikkoon hän painoi sitä vasten kasvojaan; ne näyttivät risukolta, jonka keskellä kiilui kaksi hehkuvaa hiiltä:
"Vai sinäkö se olet, Jesebel!
"— Sinä valtasit hänen sydämensä kenkääsi polkemalla. Sinä hirnuit kuin tamma. Sinä pystytit vuoteesi vuorille, toimittaaksesi uhrisi!