"Onko se totta?" kysyi heti publikaani.
Vastaukset olivat yleensä myöntäviä. Tetrarkka vahvisti niitä.
Vitelliuksen mieleen johtui, että vanki voisi paeta; ja kun Antipaksen esiintyminen herätti hänessä epäluuloa, asetti hän vartijoita oville, pitkin muureja ja pihalle.
Sitten hän poistui huoneisiinsa. Pappien lähetystöt seurasivat häntä.
Koskettelematta uhripapin virkaa, kukin toi esiin valituksensa.
Kaikki kiusasivat häntä. Hän käski heidät pois luotansa.
Jonatan jätti hänet huomatessaan Antipaksen muurin ampumareiän ääressä keskustelevan pitkätukkaisen vaaleapukuisen miehen kanssa, joka oli essealainen; ja hän katui, että oli häntä kannattanut.
Yksi ajatus oli lohduttanut tetrarkkaa. Johannes ei enää ollut riippuvainen hänestä; roomalaiset ottivat hänet huostaansa. Mikä helpoitus!
Fanuel käveli silloin vartiopolulla. Herodes viittasi häntä luokseen ja virkkoi, osoittaen sotilaita:
"He ovat väkevämmät! En voi vapauttaa häntä! Se ei ole minun vikani."