Hän kysyi: "Kuka tuo tyttö on?"
Herodias vastasi, ettei tiennyt hänestä mitään, ja poistui äkkiä tyyntyneenä.
Tetrarkkaa odottivat pylväskäytävässä muutamat galilealaiset, tilikirjojen pitäjä, laitumien vartija, suolalouhimojen tarkastaja ja eräs Babylonista kotoisin oleva juutalainen, hänen ratsumiestensä päällikkö. Kaikki tervehtivät häntä kunnioittavalla huudahduksella. Sitten tetrarkka katosi sisähuoneisiin.
Fanuel ilmestyi hänen eteensä käytävän kulmauksessa.
"Kas! Taaskin sinä! Epäilemättä tahdot tavata Johanneksen?"
"Ja sinut! Minulla on kerrottavana tärkeä asia."
Ja seuraten Antipasta kintereillä hän astui pimeään huoneeseen.
Valo tunki sisään ristikko-aukosta, leviten pitkin kattoliistaa. Seinät olivat maalatut mustanpunaisiksi. Perällä oli mustapuusta tehty vuode härännahkaisine kannatinhihnoineen. Kultainen kilpi riippui sen yläpuolella seinällä ja loisti kuin aurinko.
Antipas asteli huoneen poikki ja heittäytyi vuoteelle.
Fanuel seisoi hänen edessään. Hän kohotti kätensä ja virkkoi haltioituneena: