"Kaikkivaltias lähettää joskus tänne maan päälle yhden pojistaan. Johannes on yksi niitä. Jos sorrat häntä, tulet saamaan rangaistuksesi."
"Hän päinvastoin vainoaa minua!" huudahti Antipas. "Hän vaati minulta mahdotonta tekoa. Siitä saakka hän minua raatelee. Enkä minä alussa ollut ankara. Onpa hän Makairoksesta lähettänyt miehiä, jotka kiihoittavat maakuntieni väestöä! Kun hän ahdistaa minua, niin minä puolustaudun!"
"Hänen vihansa on hirvittävä", huomautti Fanuel. "Yhtäkaikki! Hänet on vapautettava."
"Raivoavia villipetoja ei päästetä vapaiksi!" sanoi tetrarkka.
Essealainen vastasi:
"Älä enää ole huolissasi! Hän on lähtevä arabialaisten, gallialaisten, skyyttalaisten luo. Hänen toimintansa on ulottuva maailman ääriin."
Antipas näytti vaipuneen haaveisiin:
"Hänen voimansa on valtava!… Vastoin tahtoani rakastan häntä."
"Päästettäköön hänet siis vapaaksi."
Tetrarkka pudisti päätään. Hän pelkäsi Herodiasta, Manneasta ja tuntematonta.