Shahabarim pyöritteli harastaan olalleen laskeutuvien nauhojen päitä katse maahan luotuna, liikkumattomana. Vihdoin hän sanoi, nähdessään, ettei Salammbo käsittänyt:
— "Sinä joudut olemaan kahden hänen kanssaan."
— "Ja sitten?" kysyi Salammbo.
— "Kahden hänen kanssaan hänen teltassaan."
— "Ja sitten?"
Shahabarim puri huultaan. Hän mietiskeli jotain kiertävää lausetta.
— "Jos sinun tulee kuolla, niin tapahtuu se vasta myöhemmin," sanoi hän, "paljoa myöhemmin! elä pelkää mitään! ja vaikka hän tekee mitä tahansa, niin elä huuda apua! elä kauhistu! Ole nöyrä, ymmärrätkö, ja mukaudu hänen toiveesensa, joka on taivaan tahto!"
— "Entä vaippa?"
— "Jumalat osoittavat sen sinulle," vastasi Shahabarim. Salammbo jatkoi:
— "Seuraatko sinä minua, isä?"