Hän ei ollut päätöstään ilmaissut kellekään; voidakseen täyttää sen mahdollisimman salassa lähetti hän Taanakin ostamaan Kinisdon etukaupungista (sen sijaan että olisi pyytänyt taloudenhoitajilta) kaiken, mitä hän tarvitsi: kasvoväriä, tuoksunesteitä, liinaisen vyön ja uudet vaatteet. Vanha orjatar hämmästyi näitä valmistuksia, mutta ei uskaltanut kuitenkaan udella; ja Shahabarimin määräämä päivä koitti, jona Salammbon piti lähteä.
Kahdennellatoista hetkellä huomasi Salammbo sykomorimetsän perällä sokean vanhuksen, joka nojasi toista kättään edessään kulkevan pojan olkapäähän, ja toisella piti kylkeään vastaan mustasta puusta tehtyä kitharantapaista soitinta. Eunukit, orjat, orjattaret olivat huolellisesti syrjäytetyt; kenenkään ei pitänyt saada tietää valmistettavaa mysteriota.
Taanak sytytti huoneen nurkissa olevat strobuksella ja kardemummalla täytetyt kolmijalat; sitten hän levitti suuria babylonilaisia mattoja ja ripusti ne nuorista riippumaan huoneen ympäri; sillä Salammbo ei tahtonut että muuritkaan edes näkisivät hänet. Kinnorinsoittaja jäi kyyrylleen oven taakse, ja nuori poika seisoi hänen vieressään ruokohuilu huulillaan. Etäällä heikkeni katujen pauhina, ja sinipunervia varjoja levisi temppelien pylväistöihin, ja golfin toisella puolen vuorien juuri, oliivilehdot ja keltainen, aaltoileva loppumattomiin ulottuva tasanko peittyi sinertävään usvaan; ei kuulunut ainoatakaan ääntä, selittämättömän painostava tunne täytti ilman.
Salammbo kyyristyi onyxiportaalle sammion viereen; hän hipaisi leveät hihansa syrjään, sitoi ne olan taakse yhteen, ja ryhtyi peseytymisiinsä, sääntöjen mukaan, kuten pyhät määräykset vaativat.
Sitten Taanak toi hänelle alabasteri-pullossa hyytynyttä nestettä; se oli mustan koiran verta, jonka hedelmättömät naiset olivat tappaneet talviyönä hautakammion raunioiden keskellä. Hän siveli sillä korvansa, kantapäänsä, oikean käden peukalonsa ja sen kynsikin jäi hiukan punaiseksi aivan kuin olisi murskahtanut hedelmään.
Kuu nousi; silloin kithara ja huilu yhdessä alkoivat samalla kertaa soida.
Salammbo riisui korvarenkaansa, kaulanauhansa, rannerenkaansa ja pitkän valkoisen pukunsa; hän avasi hiuksiensa nauhat, ja muutaman minuutin ajan hän hiljaa liikutti päätään vilvoittaakseen tukan liikkeellä hartioitaan. Ulkoa kuuluva soitto jatkui; siinä oli vain kolme ääntä, jotka taukoamatta uusiintuivat hurjaa vauhtia; kitharan kielet ratisivat, huilu vinkui; Taanak löi tahtia käsillään; Salammbo lauloi rukouksia huojuttaen koko ruumistaan ja toinen vaate toisensa jälkeen putosi maahan.
Raskas matto vavahti, ja sitä kannattavan nuoran yläpuolelta näkyi pythonkäärmeen pää. Se laskeutui hitaasti kuin pitkin seinää valuva vesipisara, mateli hajallaan olevien vaatteiden lomitse sitten painaen häntänsä lattiaa vastaan se nousi aivan pystysuoraan; ja sen silmät, jotka kiintyivät Salammbohon, loistivat kirkkaammin kuin kiiltokivet.
Hän arkaili ensin peläten kylmää tai ehkä tuntien häpyä. Mutta hän muisti Shahabarimin määräykset ja lähestyi; käärme painui alas ja laskien ruumiinsa keskiosan Salammbon niskalle antoi se päänsä ja häntänsä riippua alas kuten katkaistun helminauhan, jonka molemmat päät ulottuvat maahan. Salammbo kietoi sen kylkiensä ympäri, käsivarsiensa alitse ja polviensa välitse; sitten tarttui hän käärmeen päähän ja vei tuon kolmikulmaisen pienen kidan aivan hampaihinsa asti, ja sulkien silmänsä hän taivutti ruumiinsa taapäin kuun hohteessa. Valkoinen valo näytti verhoovan hänet hopeausvaan, hänen kosteiden jalkojensa jäljet loistivat lattialiuskoilla, tähdet kimaltelivat altaan vedessä; käärme kietoi lujemmalle hänen ympärilleen mustia, kultatäpläisiä renkaitaan. Salammbo läähätti tämän liian raskaan taakan alla, hänen lonkkaluunsa taipuivat, hän tunsi kuolevansa; ja hännällään käärme hiljaa löi hänen reisiään; sitten musiikki vaikeni ja käärme putosi pois.
Taanak palasi Salammbon luo ja kun hän oli sytyttänyt kaksi valojalustaa, joissa tuli paloi vedellä täytetyissä kristallipalloissa, hän hieroi valtiattarensa kämmeniä kermalla, siveli hänen poskensa cinnoberilla, silmäluomet antimonilla, pitensi silmäkulmat kumista, myskistä, ebenpuusta ja survotuista kärpäsen jaloista tehdyllä värillä.