Hänen omat orjansa kiskoivat irti hopealevyt Melkarthin temppelistä; satamasta otettiin kolme pitkää purtta esille, vietiin ne vintturien avulla aivan Mappalioiden reunalle ja merenpuoliseen muuriin tehtiin aukko; ja ne lähtivät Galliaan värväämään mistä hinnasta tahansa palkkasotureita. Suureksi mieli pahakseen ei Hamilkar voinut lähettää tietoja Numidian kuninkaalle, jonka hän tiesi olevan barbarien takana valmiina hyökkäämään heidän kimppuunsa. Mutta Narr' Havaksen joukot olivat liian heikot, eikä hän yksinään uskaltanut tehdä hyökkäystä; ja suffeetti rakennutti muurit kaksitoista kämmenystä korkeammiksi, kokosi Akropolille kaikki asevarastot ja korjautti uudestaan sotakoneet.
Heittokoneiden hihnoiksi käytettiin härkien kaulasta tai hirvien polvista otettuja jäntereitä. Mutta Karthagossa ei ollut hirviä eikä härkiä. Hamilkar vaati Vanhimmilta heidän vaimojensa hiukset; kaikki uhrasivat ne; mutta ne eivät riittäneet. Syssitien rakennuksissa oleksi kyllä tuhatkaksisataa naimaikäistä orjatarta, niitä, joita vietiin Kreikan ja Italian porttoloihin; heidän hiuksensa olivat voiteiden vaikutuksesta tulleet joustaviksi ja olisivat olleet mainioita sotakoneisiin. Mutta tappio olisi myöhemmin tullut liian raskaaksi. Siksi päätettiin valita plebeijien vaimojen kauneimmat hiukset. Välittämättä isänmaan hädästä nämät huusivat epätoivoissaan, kun Suuren Neuvoston palvelijat tulivat suurilla saksillaan leikkaamaan niitä.
Barbarien raivo oli kasvanut kaksinkertaiseksi. Etäältä näki heidän voitelevan koneitaan ruumiiden rasvalla, toiset kiskoivat ruumiista kynsiä ja ompelivat niistä panssareja. Sitten he keksivät panna katapultteihin ruukullisia neekerien tuomia käärmeitä; ruukkuastiat särkyivät katukiviä vastaan, käärmeet matelivat esiin, ja niitä vilisi lopulta niin paljon, että ne näyttivät itsestään pujahtavan muureista esiin. Kun barbarit eivät vielä olleet tyytyväisiä omaan keksintöönsä, niin he paransivat sitä; he heittivät kaikenlaista saastaa, ihmisten lantaa, raatojen kappaleita, ruumiita. Rutto ilmeni kaupunkiin. Karthagolaisten hampaat putosivat heidän suustaan, ja ikenet tulivat kelmeiksi kuten kameeleilla liian pitkän matkan jälkeen.
Sotakoneet nostettiin maavallille, vaikka se ei vielä kaikkialla ollutkaan muurien korkuinen. Suojamuurien kahdenkymmenenkolmen tornin kohdalla kohosi kaksikymmentäkolme vastaavaa puutornia. Kaikki tollenonit olivat jälleen kunnossa ja keskellä hiukan taempana oli Demetrius Poliorketeen kauhistuttava helepolis, jonka Spendius suuria vaivoja nähden oli laatinut. Se oli ylöspäin suippeneva kuten Alexandrian valotorni, oli satakolmekymmentä kyynärää korkea ja kaksikymmentäkolme kyynärää leveä, siinä oli yhdeksän kerrosta, jotka yhä pienenivät ylöspäin, kaikkia suojasi pronssilevyt, joissa oli useita aukkoja, ja kerrokset olivat täynnä sotilaita; ylimmällä lavalla oli katapultti kahden ballistan välissä.
Silloin Hamilkar käski pystyttää ristejä niiden naulitsemiseksi, jotka puhuivat antautumisesta; naisetkin pantiin taistelevien joukkoon. Nukuttiin kaduilla ja odotettiin kauhulla, mitä tulisi tapahtumaan.
Sitten eräänä aamuna, vähää ennen auringon nousua (oli Nyssan-kuun seitsemäs päivä) he kuulivat kaikkien barbarien yht'aikaa huutavan; lyijyputkiset torvet räikyivät, suuret paphlagonialaiset torvet mylvivät kuin härät. Kaikki nousivat ja juoksivat muureille.
Alhaalla lainehti peitsi-, keihäs- ja miekkametsä. Se vyöryi muuria kohden, tikapuita pystytettiin; ja muurisakarain lomissa näkyi barbarien päitä.
Pitkien miesrivien kannattamat hirret jyskyttivät portteja; ja niillä paikoilla, jossa maavalli puuttui, lähenivät palkkasoturit hävittääkseen muuria tiheissä kohorteissa, ensi rivi oli kyyryllään, toinen kulki taivutetuin polvin, ja seuraavat kulkivat yhä pystymmässä joten viimeinen rivi seisoi aivan suorana; jotavastoin muualla, missä aiottiin nousta muurille, seisaallaan olevat astuivat etunenässä ja kyyryllään kulkevat ta'immaisina, ja kaikki pitelivät vasemmalla kädellään kypäriään vastaan kilpeä liittäen niiden reunat niin kiini toisiinsa, että olisi luullut suurien kilpikonnien lähestyvän. Kaikki heitetyt esineet lipesivät tätä loivaa pintaa myöten alas.
Karthagolaiset heittivät myllynkiviä, huhmarinpetkeleitä, sammioita, tynnyrejä, vuoteita, kaikkea, joka oli raskasta ja saattoi tappaa. Muutamat vaanivat verkot käsissä muurin aukoissa ja heti kun barbari ilmestyi, sotkeutui hän silmukoihin ja sätki kuin kala. He hävittivät itse muurisakarojaan; ja kokonaiset muurin osastot putoilivat nostaen suuren tomupilven; heittokoneet lennättivät kummankin puolin kiviä, ne singahtivat yhteen, särkyivät tuhansiksi kappaleiksi ja lennättivät tiheän kivisateen taistelevien päälle.
Lopulta molemmat joukot muodostivat yhden ainoan ihmisruumiista muodostetun ketjun; se oli molemmissa päissä hiukan löysempi, täytti maavallin välit ja vyöryi pääsemättä sen pitemmälle. Taistelevat kietoutuivat maassa toisiinsa kuten painijat. Tungoksessa ihmiset murskasivat toisensa. Muurin reunan yli kumartuvat naiset kirkuivat. Heitä vedettiin vaatteista alas ja heidän äkkiä alastomiksi joutuneet valkoiset kylkensä hohtivat neekerien käsissä, kun he lävistivät niitä tikareillaan. Liian tiheässä joukossa ruumiit eivät päässeet kaatumaan; vierustoveriensa hartioiden tukemina ne kulkivat muutaman hetken eteenpäin aivan suorina ja tuijottavin silmin. Muutamat, joiden ohimot heittokeihäs oli lävistänyt, huojuttivat päätään kuten karhut. Huutoon auenneet suut jäivät ammolleen; katkenneet kädet lensivät kauvaksi. Sateli ankaria iskuja, joista eloon jääneet vielä kauvan kertoilivat.