Vihdoin he syöksyivät äkkiä eteenpäin ja ottelu alkoi uudelleen. Toisinaan palkkasoturit antoivat heidän lähestyä huutaen antautuvansa; sitten kamalan pilkallisesti nauraen he yht'äkkiä surmasivat ja surmattiin, ja elossa olevat nousivat sen mukaan kuin kuolleet kaatuivat niiden päälle puolustaakseen itseään. Se näytti yhä kohoavalta pyramidilta.
Pian heitä ei ollut jälellä muuta kuin viisikymmentä, sitten kaksikymmentä, sitten kolme ja lopulta ainoastaan kaksi, eräs tapparaa heiluttava samniumilainen ja Matho, jolla vielä oli miekka.
Samniumilainen oli polvillaan ja heilutti tapparaansa vuoroin oikealle ja vasemmalle varoittaen Mathoa häneen suunnatuista iskuista: "Valtias, tänne! tuonne! kumarru!"
Matho oli kadottanut olkasuojuksensa, kypärinsä, panssarinsa; hän oli aivan alasti, — kalpeampi kuin kuolleet, hiukset aivan suorina, vaahto tukku kummassakin suupielessä, — ja hänen miekkansa heilui niin nopeasti, että se muodosti sädekehän hänen ympärilleen. Eräs kivi katkaisi kalvan kahvan juurta myöten, samniumilainen oli surmattu ja karthagolaisten joukko tuli yhä tiheämmäksi, kosketti häneen. Silloin hän nosti ilmaan tyhjät kätensä kuten mies, joka kalliolta heittäytyy mereen, ja syöksyi peitsiin.
Ne väistyivät hänen edessään. Hän juoksi monta kertaa karthagolaisia vastaan. Mutta aina he peräytyivät kääntäen aseensa poispäin.
Hänen jalkansa kosketti miekkaa. Matho aikoi siepata sen. Hän tunsi äkkiä ansan käsiensä ja polviensa ympärillä, ja kaatui.
Narr' Havas oli jo jonkun aikaa seurannut häntä askel askeleelta käsissään suuri verkko, jommoisilla villipetoja pyydystetään, ja, käyttäen hyväkseen hänen kumartumistaan, kietoi hänet siihen.
Sitten hänet kiedottiin norsun selkään jäsenet ristiin sidottuina; ja kaikki ne, jotka eivät olleet haavoittuneita, seurasivat häntä ja riensivät meluten Karthagoa kohden.
Viesti voitosta oli saapunut sinne, ihmeellistä kyllä, jo kolmantena yön hetkenä; Khamonin temppelin klepsydra osotti viidettä tuntia, kun he saapuivat Malquaan; silloin Matho avasi silmänsä. Talojen katoilla oli niin paljon tulia, että koko kaupunki näytti olevan ilmivalkeassa.
Hän kuuli epäselvästi suunnatonta huutoa ja maaten selällään hän katseli tähtiä.