— Pian, pian alas! Meille tulivat Fourville'laiset. Naapureina tulivat he yksinkertaisesti vain kuulustelemaan vointiasi. Sano, että olen mennyt ulos, mutta että tulen kohta takaisin. Laitan pukuni kuntoon.
Hämmästyneenä meni Jeanne alas. Eräs nuori kalpea, kaunis, surullisen näköinen nainen, jolla oli kiihtynyt katse silmissä ja jonka vaaleat hiukset olivat kiillottoman himmeät niinkuin ei päivän säde olisi niitä koskaan hivellyt, esitti tyynesti miehensä, joka oli oikea jättiläinen, suurilla punaisilla viiksillä varustettu variksen pelätin. Sitten hän lisäsi:
— Olemme useita kertoja kohdanneet herra de Lamare'n, joka on kertonut meille teidän olevan sairaan. Emme ole tahtoneet enää viivytellä käydäksemme naapureina, näin aivan kursailematta, teitä tervehtimässä. Niinkuin näette tulimme ratsain. Muutoin oli minulla toissa päivänä ilo saada vastaan ottaa kotiimme äitinne rouva paronitar ja herra paroni.
Hän puhui tavattoman vaivattomasti, tuttavanomaisesti ja hienosti.
Jeanne ihastui häneen heti. "Siinä minulle ystävätär", ajatteli hän.
Sensijaan oli kreivi Fourville kuin saliin tullut karhu. Kun hän oli istuutunut, pani hän lakkinsa viereiselle tuolille, epäröi hetkisen, minne panisi kätensä, laski ne ensin polvilleen, sitten tuolin käsinojalle ja lopuksi hän pani sormensa ristiin kuin rukoukseen.
Samassa tuli Julien sisään. Jeanne hämmästyi eikä ollut tuntea häntä. Hän oli ajanut partansa, oli kaunis, komea ja miellyttävä kuin kihloissa ollessaan. Hän puristi kreivin karvaista kämmentä, tämän aivan kuin herättyä hänen sisään tulostaan, ja suuteli kreivittären kättä tämän kalpeiden poskien lievästi punastuessa ja silmäluomien rävähdellessä.
Julien puheli ja oli herttainen kuin ennen aikaan. Hänen suuret silmänsä, nuo rakkauden kuvastimet, olivat käyneet rukoileviksi, ja hänen hiljan vielä kiillottomat, kankeat hiuksensa olivat äkkiä harjan ja tuoksuvan öljyn vaikutuksesta muuttuneet lienteiksi, loistaviksi laineiksi.
Pois lähtiessään kääntyi kreivitär Fourville hänen puoleensa sanoen:
— Tahtoisitteko, rakas varakreivi, torstaina lähteä ratsastamaan?
Ja sillä välin kuin Julien sopersi: