— Minkä jutun? Minä en tiedä mitään.
Silloin ratkesi toinen puhumaan ja sanoi ääntään hiljentäen:
— Sen sisäkkönne … Rosalien jutun…
Arvattuaan asian nousi Jeanne ylös ja lähti lapsi sylissään pois. Ja paroni lausui:
— Tulkaa likemmäksi.
Ja hän osoitti miehelle tuolia, jolta hänen tyttärensä juuri oli noussut.
Mies istuutui heti ja jupisi:
— Ootte hyvin kohtelias.
Sitten odotti hän aivan kuin ei hänellä olisi ollut enää mitään sanottavaa. Vihdoin, pitkän äänettömyyden jälkeen, päätti hän jälleen ruveta puhumaan ja loi silmänsä sinistä taivasta kohti.
— On nyt oikein kaunis ilma ollakseen tähän vuoden aikaan. Maa siitä ottaakin hyötyäkseen, kun, näetsen, kylvökin jo on tehty.