— Tehän saatte, hiisi vie, naimakirjan. Sehän on paras kaikista papereista.
Mies ei hellittänyt kuitenkaan:
— Sill' välin olis' vai' hyvä saada pien' lappu. Ei se vai' haittais'.
Paroni nousi silloin tehdäkseen lopun keskustelusta.
— Vastatkaa heti: niinkö vai ei! Ell'ette tahdo, sanokaa se! Minulla on kyllä tiedossa toinenkin ottaja.
Silloin sai kilpailun pelko kavalan normandielaisen pään pyörälle. Hän teki oitis päätöksensä ja ojensi kätensä sopiaksensa asiasta kuin lehmäkaupasta.
— Tuohon käteen sitt', herra paroni, se on päätett'. Konna se, ku sanans' takas' ottaa.
Paroni löi kättä päälle ja huusi:
— Ludivine!
Keittäjätär kurotti päätään ulos ikkunasta.