Gilberte tuli ensimmäisenä ja heittäytyi nyyhkyttäen ystävättärensä kaulaan.
Ikkunasta näki vaunujen kääntyvän portista pihaan ja ajavan ravia ylös.
Ja suuresta eteisestä kuului ääniä. Mustiin puettuja naisia, joita ei
Jeanne tuntenut, tuli sisään huoneeseen. Markiisitar de Coutelier ja
varakreivitär de Briseville suutelivat häntä.
Yht'äkkiä huomasi hän täti Lisonin hiipivän hänen taakseen. Ja hän suuteli vanhaa neitiä niin hellästi, että tämä oli mennä tainnoksiin.
Julien astui sisään surupukuun puettuna, komeana, häärivänä ja tyytyväisenä siitä, että oli saapunut niin paljon vieraita. Hän puhui vaimolleen hiljakseen kysyen häneltä jotakin neuvoa. Ja salaperäisellä äänellä lisäsi hän:
— Koko aatelisto on saapuvilla. Se on oikein hyvä.
Tervehdittyään mahtavasti naisia poistui hän jälleen.
Täti Lison ja kreivitär Gilberte jäivät yksin Jeannen viereen, siksi aikaa kun hautajaismenot toimitettiin. Kreivitär suuteli häntä vähä väliä toistaen:
— Rakas ystävä raukkani, rakas ystävä raukkani!
Kun kreivi de Fourville tuli takaisin noutamaan vaimoaan, itki hän itse aivan kuin olisi kadottanut oman äitinsä.