He astuivat sinne verkalleen. Jeanne mietti, kuinka ilmaisisi asiansa, kuinka alkaisi. Ja he istuutuivat. Aivan kuin ripittäytyen alkoi Jeanne:
— Isä!
Mutta sitten hän epäröi ja alkoi taas:
— Isä!
Nyt hän joutui kokonaan hämille ja oli vaiti. Pappi odotti kädet ristissä vatsallaan. Huomattuaan Jeannen epäröivän hän lausui rohkaisten:
— No, lapseni, näyttää siltä kuin ette uskaltaisi puhua. Rohkaiskaa nyt mielenne!
Jeanne teki silloin päätöksensä aivan kuin pelkuri, joka heittäytyy vaaraan:
- Isä, minä tahtoisin saada toisen lapsen.
Pappi ei vastannut mitään, sillä hän ei käsittänyt asiaa.
Silloin alkoi Jeanne selittää joutuen hämille ja sekautuen puheessaan: