Silloin keräsi pappi kiviä ja heitteli heitä niillä kuin koiria.
Molemmat rakastuneet juoksivat nauraen pakoon. Mutta seuraavana sunnuntaina ilmoitti pappi koko seurakunnalle kirkossa heidän nimensä.
Kaikki sen seudun nuoret miehet lakkasivat senjälkeen käymästä kirkossa.
Torstaisin oli kirkkoherra aina päivällisellä varakreivin kartanossa ja kävi siellä usein muutenkin viikon kuluessa puhelemassa katuvaisen rouvan kanssa. Jeanne oli myöskin intomielinen, keskusteli kernaasti hengellisistä asioista ja käänteli ylösalasin uskonnollisten riitakysymysten koko vanhan ja sekavan varaston.
He kävelivät kahden kesken pitkin paronitarvainajan kujannetta puhellen Kristuksesta, apostoleista, Pyhästä Neitsyeestä ja kirkonisistä, aivan kuin olisivat tunteneet heidät. Toisinaan pysähtyivät he tehdäkseen toisilleen syvämietteisiä kysymyksiä, jotka saivat heidät hämärästi jaarittelemaan, jolloin Jeanne eksyi runollisiin, pilviä tavotteleviin kuvitelmiin, pappi taas täsmällisemmin teki johtopäätöksiä kuin härkäpää asianajaja, joka on ryhtynyt matemaattisesti todistamaan ympyrän neliöitsemistä.
Julien suhtautui uuteen kirkkoherraan suurella arvonannolla ja toisteli alinomaa:
— Tuo pappi on minulle mieleen; hän ei tingi vakaumuksistaan.
Ja hän kävi usein ripillä ja ehtoollisella, antaen siten ylenpalttisesti hyvää esimerkkiä muille.
Nyt kävi hän melkein joka päivä Fourville'n perheessä, metsästeli herran kanssa, joka ei enää voinut elää ilman häntä, ja ratsasteli kreivittären seurassa sekä myrskyssä että sateessa. Kreivi sanoi sen johdosta:
— He ovat hullaantuneet ratsastamiseen, mutta se on vaimolleni terveellistä,