— Anna hänen tehdä, mitä tahtoo! Poikahan on jo kahdenkymmenen vanha.
Mutta eräänä aamuna tuli sitten muuan vanha, huonosti puettu mies ja kysyi saksanvoittoisella ranskankielellä rouva varakreivitärtä. Kauan juhlallisesti kumarreltuaan veti hän taskustaan esille likaisen lompakon selittäen:
— Mine on bikku baberi tesse teille.
Ja hän aukaisi pienen tahraisen paperiliuskan, jonka ojensi Jeannelle. Tämä luki ja luki uudelleen, katsahti juutalaiseen ja luki vielä kerran ja sanoi:
— Mitä tämä merkitsee?
Luikerrellen alkoi mies selittää:
— Mine tahto sanno teille. Teide poikka ole tarvis rahha ja ku mine tiede, te on hyvve eiti, niin mine lainas hen bikkuse, mite hen tarvis.
Jeanne vapisi ja lausui:
— Miks'ei hän pyytänyt rahaa minulta?
Juutalainen selitti pitkälti, että oli kyseessä pelivelka, joka oli ollut maksettava seuraavana päivänä ennen kello kahtatoista, että kun Paul vielä oli alaikäinen, niin ei kukaan tahtonut antaa hänelle rahaa lainaksi, ja että hänen kunniansa olisi tullut tahratuksi ilman tuota pientä palvelusta, jonka hän nuorukaiselle oli tehnyt.